Aamulla nousin ennen Ronia. Lähdin alakertaan, johon olin jättänyt laukkuni. Yläkertaan en ollut kuullut kännykkääni. Isä oli soittanut kolmetoista kertaa, Henkka kaksi kertaa..ja Hannakin oli kerran soittanut. Ihmettelin soitto määrää..kunnes muistin Inka. Olimme olleet yhdessä rannalla. Olin vain lähtenyt ja jättänyt Inkan yksin. Isä ei kyllä pitänyt siitä. Soitin ainoastaan Henkalle takaisin:
“Olit yrittänyt tavoittaa mua.”
“Minttu missä sä olet? Kaikki on ollut huolissaan?”
“Mistä sä sen tiedät?”
“Menin eilen illalla teille. Etkä ollut siellä.”
“On ollut menoa. En tule tänään kotiin. Entiedä koska tulen. Sano isälleni että olen kunnossa ja pärjään.”
“Mutta Minttu..” Henkka ei kerennyt vastaamaan kun suljin puhelun. Laitoin samalla puhelimen kokonaan pois päältä. Menin takaisin ylös Ronin viereen. Roni on herännyt samalla.
“Etkö ole menossa kotiin?” Kummastuneen ilmeeni vuoksi Roni jatkoi: “Kuulin kun puhuit puhelimessa.”
“Ai..ajattelin jos nukkuisin täällä vaikka pariyötä.”
“Kyllä se minulle sopii. Kattos Minttu ku mä asun täällä.”
“Senkö vuoksi tämä huone on laitettu kuntoon?”
“Jep. Mä vähän kunnostin tätä, kun faija lähti lukemaan tiilenpäitä.”
“Eli voin olla täällä muutaman yön?”
“Ihan niin kauan kuin haluat muru.” Harrastimme jälleen seksiä.
Inka viihtyi uimassa pitkään. Henkkan kuitenkin täytyi lähteä. Hänellä oli kuulemme jotain tärkeää tekemistä ja pahoitteli lähtemistään. Itse olin vain hyvilläni hänen lähdöstä. Nyt näkisi toimiko suunnitelmani. Tässä vaiheessa Ronin pitäisi tulla juttelemaan minulle. Onneksi Inka näytti saaneen leikkikavereita eli hän ei tulisi häiritsemään minua hetkeen.
Hetken olin jo varma ettei suunnitelmani toimisi, sillä Henkan lähdöstä oli jo puolisentuntia. Viimein kuitenin Roni tuli. Hän istui viereeni. Asu valintani oli tainnut tehdä vaikutuksen, sillä hän silmäili kroppaani. Olin pukenut ylleni lyhyen musta hellemekon. Leikkaus oli hillitty mutta paljasti kuitenkin hivenen täydellisiä rintojani..reidet näkyivät melkein kokonaan..
“Olit kuulemma sairaalassa?” Hän pikemminkin toteaa kuin kysyy.
“Joo. Siellä tuli käytyä pikkasen.”
“Mennäänkö joskus taas Kurolanmäelle?” Samalla Roni luo minuun vihjailevan katseen.
“Mennään vaikka heti.” Nousemme ja lähdemme kävelemään käsikkäin. Matkaa Kurolaan oli useampi kilometri. Emme matkalla puheet lainkaan. Perille saavuttuamme Roni ohjasi minut perässään yläkerran perimmäiseen huoneeseen. Yllätyin suuresti..huone oli nätti..seiniltä ei repsottaneet tapetit..tuoksu oli erinomainen..kuten manteli..huoneen keskellä oli parisänky..siististi pedattu..ikkunalla oli valkoiset läpikuultavat verhot..miten niin ränsistyneessä talossa oli tällainen huone? Kauaa en kerennyt mitettiä kun Roni nosti minut ilmaan ja painoi minut sylissään seinää vasten. Tunsin hänen kovettuneen. Tunsin hänen kiihkonsa. Samalla itse alkoi kiihottua tilanteesta. Kaikki meni kuten halusin. Tällä kertaa Roni ei ollut minua kohtaan kylmä. Hän oli hellä ja rakastava. Kantoi minut sänkyyn ja työntyi varoen sisälleni. Tämä ei ollut vain seksiä..tämä oli rakastelua.. Tämä oli aivan erilaista kuin viimeksi. Roni ei lähtenyt seksin jälkeen vaan jäi viereeni sänkylle makaamaan. Hän kosketteli varoen kasvojani..päätäni jota ennen koristi pitkät vaalea tukka..
“Miksi ajoit hiukset pois?”
“Minä vain halusin muuttua.”
“Olet Kaunis.”
“Tiedän sen.” Olin lukenut jostain että miehet pitävät itsevarmoista naisista.
Roni suuteli minua ja harrastimme seksiä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta minusta tuntui aina vain paremmalta. Oli jo myöhä kun vielä lemmimme yhdessä. Jäimme yöksi Kurolanmäelle.
Avaan silmäni ekaa kertaa sairastumiseni jälkeen niin etten tunne yhtään kipua..en tunne yhtään katumusta heräämisestäni. Tunnen vain ilon..tunnen vain kiintymyksen..tunnen Henkan lämmön. Olemme nukkuneet koko yön yhdessä. Tämä oli minulle ensimmäinen yö miehen kanssa. Enkä enään halua olla yhtään yöt ilman. Henkka nukkui vielä. Minäkin päätin sulkea silmäni vielä hetkeksi. Toivoin ettei tämä hetki päättyisi koskaan.
Tottakai se päättyi. Se kuitenkin päättyi ihanasti. Pikkusiskoni tuli luoksemme:
“Mintulla on poikaystävä..kuulkaa kaikki Mintulla on poikaystävä..!!”
Minulla ei koskaan ole ollut erityisen läheiset välit siskooni. Emme koskaan ole viettäneet aikaa yhdessä. En tunne häntä. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa haluan tuntea hänet. Inka on vaan aina ollut minuun verrattuna niin pikkuinen..ei miellä vain ole ollut samanlaisia ajatuksia koskaan. Päätimme Henkan kanssa mennä yhdessä rannalla. Lupasin isälle ottaa Inkan mukaan. Tytti oli onnessaan. Isä antoi meille jäätelöön rahaa.
Ranta oli aivan täynnä. Mahassani kaihersi saapuessani rannalle. Täällä minä melkein kuolin. Täällä minä yritin kuolla. Henkka huomaa reaktioni ja tarttuu käteeni. Oloni on samassa kevyt ja turvallinen. Inka juoksee suoraan uimaan. Me jäämme istumaan hiekalle. Olemme kiinni toisissamme. Kiersin katseellani rannalla olevia ihmisiä, ja minun toiveideni mukaan Roni on kavereineen paikalla. Suunnitelmani alkoi toteutua. Yritin olla mahdollisimman läheisesti Henkan kanssa. Nauroin hänen juitelleen vaikkeivat ne mielestäni olisivat olleen hauskoja. Roni vilkuili meitä. Lissu ei ollut heidän kanssaan..saattoi olla että he olivat eronneet..
Rannalla olo oli ihanaa. Oli ihanaa olla lähellä Henkkaa. Oli ihanaa nähdä Ronin kiinnostus minua kohtaan. Samassa kuitenkin tajusin etten saisi tuntea enään tällaista..en saisi olla onnellinen. Se tekee lähtemisestä vaikeampaa..
Toinen hoitokerta ei minusta myöskään ollut kovin paha. Ei se kyllä mukavaa ole, mutta kyllä sen kestää. Kotiin paluu oli jälleen outoa. Sairaalakin tuntui enemmän kodilta. Tuntui etten kuuluisi enään mihinkään. Mieltäni kuitenkin piristi kun löysin huoneestani kaksitoista valkoistaruusua..Kortissa luki:
“En enään koskaan hylkää sinua.
- Henkka.”
Suunnitelmani toimi. Henkka piti minusta edelleen. Kyllä minäkin pidän hänestä, mutta tässä tilanteessa haluan kuitenkin Ronin. Jos olisin terve rakastaisin varmasti Henkkaa..ostaisimme punaisentuvan perunamaan kera..farmari volvon..ja muutama kersa varmaan tehtäisiin. Näin kuitenkaan ei käy. Minä kuolen ennen sitä. Nyt pitäisi vaan saada Ronin tietoisuuteen että tapailen Henkkaa…kouluun en enään aikonut mennä..mutta enköhän minä jotain keksi.
Ilalla olin kotona sulkeutuneena huoneesi kunnes tuhannen kerran joku koputti oveeni. “Antakaa minun olla.” Vastasin jo rutiinin omaisesti..kunnes oven takaa kuului Henkan ääni. Hänet minä päästin huoneeseeni. Minulla oli päällä vain vanhat kuluneet kollegehousut..Metallican t-paita..silmän mustana hoidoista..ei hiuksia..ei mitään..silti Henkka välitti minusta. Hän ei tuominnut. Henkka rikkoo hiljaisuuden.
“Minä tiedän. Siskoni kertoi.”
“Minä kuolen.” Vastaan.
“Haluan olla kanssasi. En anna sinun kuolla yksin.”
“Ei sillä ole väliä miten kuolen. Kuitenkin kuolen.”
“Minttu. Sinulla on väliä.” Samalla hän ottaa minut syliinsä. Olemme sänkylläni. Olemme lähekkäin. Se antaa minulla jonkinlaista lohtua. Kuulen Henkan tasaiset…terveet sydämen lyönnit. Tunnen hänen lämpönsä..hän tuoksuu..tämä on tuttu tuoksu..jotain kookoksen suuntaista..tuoksu on todella mielyttävä..Makoilemme kainalokkain kunnes vaivumme uneen.
Pidätän henkitystäni. Suljen silmät. Minusta tuntuu että olen ollut veden alla jo kauan. Olisinkohan jo kuollut? Kuitenkin tuskallisen hapenpuutteen tunne muistuttaa minua elämästä. Siitä että olen elossa. Yritän pinnistellä. Paine alkaa päässäni kasvaa. Aivoni tarvitsevat happea. Luovutan. Ponkaisen maasta vauhtia pintaa kohti. Pinnalla yritän henkittää..en voi..olen jumissa..en voi liikkua..en henkittää..paniikki kasvaa.aivoissani paine kasvaa..paine ei helpotu..näen mustaa..painun veden alle. Minä kuolen..veden alla oloni tasaantuu ja rauhoitun..kunnes rauhallisuuden rikkoo kun minuun tartutaan..joku repii.. päässäni alkaa samalla jyskyttää..näen epäselviä vilauksia ihmisista..taivaasta..linnuista..tämä ei ole ensimmäinen kerta kun menetän tajuntani. Olen tottunut kipuun..josta seuraa herääminen sairaalasta.
Tällä kertaa sänkyni vieressä ei ole isää.. ei lääkäriä.. Vaan Henkka. Raotan varovasti silmiäni..kirkkaus on suuri. Kestämätön..silmät tarvitsevat aikaa tottua siihen.. ympärilläni ei ole lääkäriä, sillä tämä on normaalia sairauteni takia. Se oli ensimmäinen romahdukseni hoitojen alkamisen jälkeen. Minun tiedettiin saapuvan tänne minä hetkenä hyvänsä. Miksi tuntuu että tämä on minulle kosto jostain? Miksi minut valittiin tähän rooliin? Miksen voinut saada elää onnellista..normaalia elämää? Tämä tauti sitä paitsi on harvinainen näin nuorelle..Voisiko tämä olla vain pahaa unta? Haluan herätä tästä painajaisesta, minulle riittää jo. Olen kärsiny tarpeeksi. Henkka on huomannut minun heränneen ja tartuu minua kädestä hiljaa kertoen: “Anteeksi etten ole käynyt luonasi ja tukenut sinua. Olisi minun pitänyt tietää ettei kaikki ole hyvin kun lopetit yhteydenpidon..olen todella pahoillani. Minttu..minä välitin..tai no välitän edelleen sinusta paljon. Älä sulje minua ulkopuolelle.” Olen vielä tokkurainen enkä kykene vastaamaan. Puristan vain Henkkaa kädestä merkiksi että kuulin hänen puheensa. Henkka yrittää saada minulle hyvän mielen kertomalla tarinoita lapsuudestamme. Olemme tunteneet toisemme niin kauan. Miksi hylkäsin hänet? Hän on aina ollut niin huomaavainen minua kohtaan. Tokkuraisen oloni vuoksi nukahdan uudelleen kesken Henkan kertomusten.
Seuraavan kerran herätykseni ei ollut yhtä rauhallinen kuin viime kertainen. Herään oksentamiseeni. Olen vielä heikommassa kunnossa. Miksi minä tahallaan yritin uhmata kehoani? Mikä minussa on vikana kun haluan tahallaan satuttaa itseäni.. Tietysti vanhemmilleni ja läheisilleni oltiin kerrottu miten päädyin sairaaalaan..onneksi kaikki olivat kuitenkin siinä uskossa että olis ollut vain uimassa. Kennellään ei ollut aavistusta mitä olin yrittänyt.
Jokainen meistä on varmasti joskus syyllistynyt tuomitsemiseen. Mutta ensi kerralla mieti ennen kuin tuomitset. Mutta mieti uudelleen joskus, sillä tilanne saatta olla vaikkapa tällainen:
Istut junassa vauvan kanssa. Vauvasi itkee kokoajan. Yrität saada häntä rauhoittumaan, kun joku junassa olija luo sinuun inhottavan katseen. Tässä vaiheessa tuomitset. Ajattelet kyseisen henkilön paheksuvan lapsen itkua tai kenties ettei kyseinen henkilö pidä lapsista. Kuitekin todellisuus saattaa olla että kyseinen henkilö on juuri saanut keskenmenon ja tuntee pahaa oloa sen vuoksi lapsen itkusta. Et koskaan voi tietää miksi joku toimii kuten toimii.
Tai sitten ajat liikenteessä ja edessäni könnää auto…ajaa reilusti alinopeutta..ajattelet tietysti “nainen ratissa” tai “joku vanhus könnöö”. Kuitenkin saattaa olla että autoilija on ajanut pahan autokolarin lähiaikoina jonka vuoksi pelkää ajamista..
Eli vaikka joskus saatkin epäkohteliasta käytöstä muilta, se ei välttämättä ole niin yksiselitteinen tilanne kun saatat luulla.
En kuitenkaan kuollut vielä. En vain halunnut kouluun enään. Kohta oli kulunut kuukausi ensimmäisestä hoitokerrasta. Oloni ei ollut tehnyt kuitenkaan vielä suurta muutosta huonompaan. Muutaman kerran päivässä oksensin..joskus vertakin..mutta ei muuta. Tämä odottaminen oikeastaan ahdisti minua..luulin romahduksen kunnossani tulevan nopeampaa. Jostain syystä odotin jo romahdusta. Odotin kipua. Niimpä olin keskinyt ajanvietteeksi koetella rajojani. Joskus juoksin..joskus kiipeilin puuhun..joskus..hypin..tein kaikkiea kuntoa rasittavaa mitä vain keksin..mikään kuitenkaan ei tuottanut henkästystä ja oksetamista pahempaa. Tänään päätin mennä rannalle. Päätin mennä veteen. Päätin sukeltaa ja lopettaa henkittämisen. Sitä kyllä aina sanotaan ettei itseään kykene hukuttamaan. Tuota ajattelin kokeilla tänään..rikkoa myytin ja päättää hukkua.
Rannalla oli väkeä. Seillä oli myöskin Roni ja Henkka. Täydellistä. Kuitenkin halusin tähän lisää jännitystä. Riisuin kaikkien nähden itseni alasti. Se keräsi katseita. Minua katsottiin. Minulla on hyvä vartalo. Olen hoikka, mutta silti minulta löytyy tärkeitä naisellisa muotoja. Rintani olivat täydelliset. Ne olivat ylpeyden aiheeni. Virheettömät. Kävin veteen. Se tuntui kylmältä. Minun jokaista liikettäni seurani kymmenittäin silmä pareja. Kävelin kunnes jalkani eivät meinanneet enään ylettää pohjaan. Rauhallisin liikkein painoin itseni veden alle. Uin muutaman vedon syvemmälle. Pienin liikkein sain pidettyä itseni veden pohjalla. Hiljaisuus oli aivan ihana. Se rauhoitti. Kuulin vain vedes rauhallista sykettä. Tähän olisi ihana kuolla. Näin tämä voisi päättyä. Rauhallisesti. Ei enään hoitoja ja kipua. Näin minä haluan täältä lähteä.
